Kansakoulumme

Kansakoulumme

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Koirat ja vauva


Vihtorin kasvattaja Maritta ehtikin jo kysellä, että miten koirat ovat vauvaan suhtautuneet. Meillä oli tarkoitus jo synnytyslaitokselta tuoda harsoa kotiin koirille haisteltavaksi, mutta unohtui koko juttu sitten siinä kaikessa vauvakuplassa. Kotiin tullessa meinasin saada pienen hermoromahduksen. Siis ihan oikeasti: Meidän koirat on aivan JÄTTILÄISIÄ?!? kuka hullu ottaa näin isoja koiria, ne on 15 kertaa vauvan kokoisia. Pelkäsin vauvan puolesta, meidän kilttejä isoja jättejä. Koirat oli toisaalta vaan paljon enemmän kiinnostuneita minusta. Vauvaa nuuhkaisivat kerran ja heiluttivat häntää "äiti, missä sinä olet ollut VIIKON?! meillä oli sua kova ikävä, slurps, hau, slurps!"


Sen jälkeen kaikki on mennyt tosi mallikaasti. Nevaa kiinnostaa kaikki hoitopöydällä tapahtuvat vaipanvaihdot. Erityisesti Nevaa kiinnostaa kakkavaippahommat... kRÖHM. pieni tila, joten Neva saa kyllä aina lähtöpassit nuuhkuttelusta hoitpöydän vierellä. Neva on muutenkin vauvasta enemmän kiinnostunut kun Vihtori. Nevasta olisi ihanaa nuolla vauvaa naamasta, tai kädestä, tai edes jalasta jos ei naamasta ja käsistä muka käy. Ollaan koitettu olla tässä asiassa vielä tarkkoja, että naamasta, tai etenkään suusta ei vauvaa nuolla, mutta muuten ei pidetä vauvaa mitenkään sellaisena mitä ei koira saa lähestyä. Nevalla vaan on sellainen tyyli, että hän ihan ystävällisyyttään haluaa nuolla kaikkea, ja kaikkia, miltein kokoajan... :D





No Vihtori sitten. Ei ole osoittanut vauvaa kohtaan oikeastaan mitään kiinnostusta. Jos tarjoan vauvaa lattialla Vihtorille katsottavaksi se vähän vilkaisee vauvaan päin ja menee omiin hommiinsa tai haluaa rapsutusta minulta. Vihtori ei ole todellakaan Nevan kaltainen näissä nuolemisjutuissa. Vihtori ei juuri koskaan nuole yhtään ketään ihmistä, eikä vauva tässä asiassa tee poikkeusta. Vihtorin käytös muuttui jo hieman tossa ihan loppuraskaudessa. Vahtivietti selvästi lisääntyi ja näkyi haukkumisena ja pienenä levottomuutena. Vahtivietti on pysynyt voimakkaana Vihtorilla. Edelleen haukkuu jonkin verran ja puolustaa kotia välillä hyvinkin äänekkäästi pyrren säestäessä kumeasti, mutta toisaalta, kyllähän me tiedettiin että näistä koirista ääntä lähtee, ja saa lähteäkkin.





Vauva nukkuu ihmeen hyvin koirien haukkuessakin ja mitään suurempia ongelmia ei ole tullut. Muutaman kerran toki, kun olen saanut vauvan nukkumaan on Vihtori aloittanut sellaisen haukun makuuhuoneessa että siihen on vauva itkien herännyt, mutta harvoin.



Oikeastaan koirien ja vauvan yhteiselämä on sujunut todella hyvin, ihmeellisen hyvin. Olin melko varma, että jonkinlaista lauman järkkymistä voisi vauvan tulosta seurata ja oltiin siihen valmistauduttukin, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut jos koiria katsoo. Koirat ovat yhä, ihan parhaat kaverit!

 Vihtori on tulevalla viikolla menossa kesäparturille... :D

Ihan ekana viikkona kun tultiin kotiin laitoin makuuhuoneen portin kiinni vauvan päiväuniksi, ettei herää koirien mahdolliseen haukkumiseen. Siitä suivaantuneena Neva oli kellarissa syönyt monet pikkarit pyykkikorista ja tyhjentänyt ja teurastanut puut halkolaatikosta kirjastohuoneen lattialle. Koirat oikeastaan harvemmin ovat edes makuuhuoneessa, mutta olihan siitä syytä loukkaantua jos sinne ei ole mahdollista halutessaan päästä.

Täytyy palata tilannetietojen kanssa sitten kun poika lähtee lattialla liikkeelle :)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vauvan ensimmäiset kuukaudet ja muita kuulumisia

Tämä on ja on ollut ihanaa aikaa. Meidän poika on niin rauhallinen ja kerrassaan perustyytyväinen vauva, että itkut in harvassa ja hymy herkässä. Meillä ei poika ei nuku kovin pitkiä päiväunia oikeastaan koskaan, vaan lähinnä torkkuu ja ottaa lyhyitä power nappejä aina tarpeeseen. Tämä kesäaika on kuitenkin pitänyt huolen siitä, ja (ne äiti hormoonit) että eipä minua edes kauheammin väsytä. Kotona jaksaa ja voi puuhailla juttuja ihan entiseen malliin viikonloppuisin kun Petri on kotona. Arkena mikään huonekaluremppailu ei tietysti onnistu kun poika ei nuku niitä kolmentunnin päikkäreitä _ikinä_



Mitäs muuta?

Koirista ja vauvasta laittelen kirjoituksen erikseen, mutta lyhyesti: oikein hyvin menee.


Hevosrintamalla meillä on ollut surua. Minulla jo vuosia ylläpidossa ollut issikkavanhus Rimppu jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia juhannusviikolla. Lopetuspäätös oli ihan oikea teko tärkeälle ja kiltille hevoselle joka yritti aina parhaansa, ihan loppuun asti.



Vietiin Petrin ja vauvan kanssa Rimppu lopetettavaksi hevos-sairaalaan ja oltiin paikalla ihan loppuun asti. Oikein kaunis ja asiallisesti tehty lopetus kaikin puolin.



Juhannus oltiin ihan vain kotona niinkun viimevuodet ollaan oltu. Oikeastaan mitään isompaa hinkua ei ole edes mökille ollut enää kun asutaan vesistöjen ja uimarantojen vieressä ja pihasauna mahdollisuus on kotona. No, pienen vauvan kanssa mökkeily onkin sitten sekin jo hieman haastavaa mökkioloissa. 



Ennen juhannusta oltiin jo tietoisia - niinkun koko kevätkin että Rimppu issikan vuodet ja päivät ehtyvät joten ruvettiin etsimään Prudille kaveria. No, eka yritys tuotti tuloksen, ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea Iiris Shetlanninponi kotiin pojalle poniksi kunhan vähän kasvaa vielä ensin.


Palaillaan poni ja koirajuttujen merkeissä pian. Remonttirintamallakin on taas uutta l.uvassa. Siitäkin lisää ihan pian