Kansakoulumme

Kansakoulumme

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jouluinen vierashuone ja vinkit nettikirppareille

Vierashuone on tälläkertaa laitettu jouluisemmaksi kun varsinainen päämakuuhuone. Koska makuuhuone ei ole nyt esteettisesti mikään kaunein olen halunnut panostaa vierashuoneen jouluiseen tunnelmaan sitäkin enemmän.

Makuuhuone on perhepedin vuoksi muokattu sangen mielenkiintoiseen muotoon. Konttaava 8kk vaatii jo jos jonkinlaisia putoamisenestojärjestelyitä, että nukkuminen on turvallista.


Koska jouduimme sänkyjä vaihtamalla tekemään huonetta vieäkin turvallisemmaksi kävi meille niin, että vierashuone tarvitsi kokonaisen sängyn rungon entisen päädyn sijaan. Olen miettinyt monesti, että minun pitäisi kirjoittaa siitä kuinka nykyään on mahdollista saada melkein mitä vain. Kuulostaa oudolle, mutta odotahan. Luin lempparilehteäni Maalla lehteä alkusyksystä ja näin siinä tämän sängyn kehikon joka on ikean Leirvik. Mietin heti, että hei, tuo on se minkä haluan vierashuoneeseen. Niinkun ollaan jo aikaisemmin kerrottu, me ei oikeastaan osteta mitään koskaan uutena. Meille ei sovi uudenaikaiset huonekalut, ja miksi mitään ostaisin muutenkaan uutena, vaikka tyyli, niinkuin tässäkin sängyssä osuisi nappiin jos sen voi saada edullisesti myös käytettynä. Tori.fi ei sponsoroi minua, mutta suosittelen sitä kaikille. Meidän kodissa varmasti jo lähemmäs 60% kaikista huonekaluista on sieltä  bongattu ja ostettu. 


Se, että ostaa käytettyä on sekä taloudellisesti fiksua, että ekologista. Toiselle tarpeeton on toiselle tarpeellista. Totta sekin, että 100 vuotiaita kaappeja enää harvemmin saa kaupoista, antiikkikauppoja lukuunottamatta. Tästä sängystä maksoimme 40€ sälepohjineen päivineen.

Vaivatonta tietysti Tori shoppailu ei ihan aina ole. Hakemisen vaiva, ja löytämisen "vaiva" tai niinkun itse ajattelen, löytämisen ilo. Olen laittanut lukuisia hakuvahteja jotka pitävät silmällä niitä esineitä ja huonekaluja joita etsin jatkuvalla haulla. Kun tulee kohdalle sopivassa hinassa oleva tavara, laitan heti myyjälle viestiä ja toivon, että olen ensimmäinen. Odottamine on välillä tosi jännittävää. Odotan ja päivitän sähköpostia tauotta. Sitten kun tulee viesti, että sovitaan kaupat on voittaja olo.

Moni on kysellyt meiltä, että miten olette noin lyhyessä ajassa täyttäneet noin ison talon huonekaluilla. No, tässä syy pähkinän kuoressa.


Kuvassa oleva vanha vaatekaappi oli äitini löytö jostain facebook kirpparilta. No, jo noudosta sovittuamme katsoin, että myös Tori.fi hakuvahti oli napannut saman kaapin kiinni. Tämä kaappi 20€!

Sisustus ei siis todellakaan ole aina kallista, jos tekee hyviä löytöjä. Nettikirppareilla täytyy tietysti hyväksyä se, että jonkun haluamansa saamiseen voi mennä kauan, etkä koskaan voi tietää milloin tekee löydön. Kerroin esimerkiksi talonpoikaisrokokoo ruokaryhmästä jota olin etsinyt siitä asti kun muutettiin tänne 2014, nyt 2017 ruokaryhmä muutti vihdoin meidän saliin. Pitkä aika, mutta ilokin on sitten sen mukainen.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivä 2017

Onnea suomi 100V!

Eilen illalla laitoin lyhdyn pihatien portinpieleen niinkun kyläkirjeessä toivottiin. Kyläkirjeessä oli ohjeet myös juhlavuoden liputuksesta. Lippu valaistiin ohjeiden mukaisesti eilen klo 18!

Kylläpä oli vanha talo komeana eilen kun käytiin koko perhe ulkona kävelyllä ja katseltiin valaistusta ulkoa. 

2018 talomme on 97 vuotias. Kunnioitettavaa. Olemme aika sinnikkäästi etsineet tietoa tästä talosta. Talolla on ollut monenlaisia vaiheita ja asukkaita. Meille koti on erityisen rakas. Täällä on kerrassaan hyvä olla ja asua. Naapurista saimme lainaan kirjan jossa kerrotaan talon vaiheista kouluaikana. Me ollaan molemmat oltu aina Petrin kanssa kiinnostuneita historiasta. Erityisesti suomen historiasta kutakuinkin talon rakennusvuoden -21 tietämiltä ennen ja jälkeen. Ei sitä voi oikeastaan edes käsittää, että tämä rakennus on seissyt tässä komeana jo  hyvän aikaa ennen sotia ja näin kauan sotien jälkeen. Melkolailla entisessä asussaan, samanlaisena. Kiittäminen on tietysti entisiä asukkaita jotka ovat vaalineet talon piirteitä eivätkä ole muuttaneet kaikkea vuosien varrella. Vanhasta kuvasta talon tunnistaa täysin samaksi. 

Kuva varmasti aikalailla 1.7.1921 kohdilla jolloin koulu valmistui.


Sama tänä päivänä 6.12.2017


Talon etupuoli on niinikään pysynyt muuttumattomana verantaa lukuunottamatta. Kuten huomata saattaa, myös ulkoverhous on tullut aikojen saatossa.


Kynttilät


Lippunauhan askartelin tässä syksyllä. Kiva lisä juhlasomistukseen itsenäisyyspäiväksi! Kohta hevosten kavioiden vuolu. Kengittäjä tulee pyhänäkin :) Ulkohommia luvassa, palataan taas!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Joulusomistuksia verannalla & ulkona

Kun juuri olin täällä päässyt kertomaan miten meidän vauva on vihdoin alkanut nukkumaan päiväunia ulkona - se loppui. Käytiin toissaviikolla lääkärissä ja Nuuti sai refluksi lääkkeet. Jospa niiden ja minun maidottoman imetysdieetin seuraukset rupeaisivat pian näkymään ja saataisiin hieman paremmat yö ja päiväunet itse kullekin.

Joulun laitoin kotiin toissa viikolla. Kyllä täällä onkin taas jouluista. Ihanaa kaiken pimeyden keskelle, valkoinen ja punainen. Meidän jouluvärit.

Verannalla on jo useamman vuoden ollut jouluvalot läpi vuoden. Aina sopivana hetkenä syksyllä (yleensä marraskuussa) laitetaan vaan pistoke seinään. Verannalle laitoin muutakin joulusomistetta ilahduttamaan kulkijaa.


Kuvassa näkyvä vanha ovi saa vihdoin arvoisena paikan ihan oikeassa käytössään ovena leikkihuoneen komeroon.


Verannalla on ollut tänä syksynä käyttöä enemmän kun oikeastaan koskaan ennen. Olen nukuttanut saiteisella tai tuulisella säällä vauvan verannalle vaunuihin nukkumaan.
Mikäs sen mukavampi kun heijata vaunuja tunnelmallisella verannalla vaikka huonollakin säällä.


 Nyt näin 100 vuotiaan suomen kunniaksi vein tontin laidalle portille kauniin kynttilän lyhdyssä. Pimeällä näyttää oikein kauniilta tuikkiessaan sieltä valoa pimeyteen.


Ulko-oven ympärille aseteltiin tälläkertaa havuköynnökset kuistin sijaan. Tuli tosi kiva, taidetaan laittaa köynnökset pääoven ympärille myös tulevana vuotena. Ulko-ovessa olevan mustikanvarpuseppeleen tein itse syksymmällä.




 Kuin suomen 100 vuotiaan juhlan kunniaksi maa muuttui myös valkoiseksi ja puhtoiseksi. Oikein kaunista, päivällä ja illalla.


Valoja laitettiin tänävuonna ennätysmäärä pihalle ja sisälle.


Siellä pieni suuri Neva katselee valokuvaajan puuhia ikkunaruudusta.
Otin samalla paljon kuvia myös sisältä joten jouluisiin kuviin palaamme ihan pian lisää.  Huomenna tietysti perinteiset itsenäisyyspäivän televisiomaratonit linnanjuhlien muodossa.

Tulossa ja jo luonnosteltuna vauvajuttuja myös, mm sormi ja sose ruokailusta!

perjantai 3. marraskuuta 2017

Talonpoikaisrokokoo ruokaryhmä

Pari vuotta olen epäsäännöllisen säännöllisesti etsinyt talonpoikaisrokokoo ruokaryhmää. Eilen vihdoinkin löysin omamme.

Todella täydellinen ruokaryhmä olisi ollut kahdella käsinojallisella tuolilla, mutta tälläkertaa niitä ei tullut mukana. käsinojallisia kuitenkin liikkuu markkinoilla, joten täytyy tutkia jos ne ostaisi erikseen.


Näissä kuvissa puuttuu pöydän jatkopalat. Petri unohti ne vahingossa ottaa mukaan, joten ne tulevat tänään myöhemmin perästä.

Meillä on käynnistynyt nyt ihan uudenlainen aika tässä vauva-arjessa. Kaikki läheiset ja tuttavat oikeastaan tietävät että Nuuti on ollut aina melko huono nukkumaan. Nyt syksyn myötä tilanne on muuttunut positiivisempaan suuntaan päiväunien osalta. Yöt ovat edelleen ihan oma lukunsa, mutta tämä on jo hyvä alku. Ulkona raikkaassa kelissä nukutaan yleensä ainakin kolme tuntia, välillä enemmänkin. Nyt Nuutin ollessa jo kohta 7kk on aivan erikoinen tunne kun on useampi tunti aikaa päivässä käyttää se miten mieli tekee. Kodin siivoamiselle on taas ihan erilailla aikaa ja se on kiva juttu.



Sisustusrintamalla on ollut aika kuhinaa. Tuntuu että huonekaluja on tupsahdellut tässä syksynmittaan aika läjä... Meillähän on Nuutin leikkihuoneen remontti kovasti kesken. Toissaviikonloppuna maalailtiin äitini kanssa leikkihuoneen katto, seuraavaksi olisi vuorossa vähän komeron rakennusta, lattian hionta ja maalaus sekä tapetointi.


Talvi tuli tällä kertaa jotenkin varkain. Reilu viikko sitten herätessä lunta oli kunnon kinokset toisin kuin ensilunta yleensä. Jotenkin tuntuu että syyspuuhailu jäi vähän kesken. Edelleen on tämänvuoden havukranssit tekemättä. Havukranssiaskartelua voi tietysti tehdä talvellakin, mutta mustikanvarpu kranssitarpeet pitää kerätä tulevana viikonloppuna kun on luvattu, että täältä etelästä lumet lähtevät.


Ehdin kuvata vauvaa ulkona vielä kun lehdet olivat vielä hieman ruskan väreissä. Kuvista tuli oikein kauniita 6kk otoksia. Otettiin osa kuvista ulkona ja osa sisällä.


Itse tykkään kehystää kuvia kotiin esille. Meillä on aika paljon hääkuvia kotona eri huoneissa esillä. Tätä nykyä myös vauvan kuvat ovat vallanneet seinäpintaa. Kuvia voi vaihdella sitten kunhan Nuuti kasvaa


Huoneen rytmitys aivan muuttui ovaalin pöydän myötä. Meillä on ollut aika suora linja keittiöstä olohuoneen päätyyn, mutta visuaalisesti tämä miellyttää nyt enemmän silmää. Onhan nämä vanhat huonekalut itsessään jo aikamoisia taidonnäytteitä.



Pääsisimpä pian esittelemään leikkihuonetta puolapuineen!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kuulumisia



Tässä on turha edes kertoa, että on ollut vähän kiireistä ja työntäyteistä nämä kuluneet 5kk. Vauva-arki ei yllätykseksi ole osoittautunut ollenkaan niin rankaksi mihin oltiin varauduttu. Se, että ei ole aikaa istua koneella kirjaamassa ei tarkoita meidän kohdalla onneksi sitä, että mitään muutakaan ei oltaisi saatu aikaiseksi. Remontti rintamalla tapahtuu niinkun arvata saattaa. Eihän se ole koti eikä mikään jos ei ole aina joku remontti käynnissä vai...? Vauvan huone saatiin valmiiksi jo ennen hänen syntymäänsä, mutta nyt työnalla on leikkihuone puolapuineen ja renkaineen. Tapetit onneksi jo löytyivät ja nyt olisi sitten vähän lattioiden ja katon maalausoperaatiota ja kulmakomeron rakennusta ennen itse tapetointia.

Vaikka olen pitänyt hiljaiseloa blogin puolella on kotona tapahtunut ihan tuttuun tyyliin. Uusi poni on kotiutunut meille paremmin kuin hyvin ja on osoittautunut oikein ihanaksi ja kiltiksi tapaukseksi. Tällä hetkellä korjataan satoa omenoiden muodossa ja on valmistettu omenasta jos jonkinmoista.

Viikonloppuna kokeilin ensimmäiset omenapullat ikinä ja olivat kyllä hyviä


Meidän pikkupoika kasvaa kohisten. 6kk tulee ensi kuun alussa plakkariin ja on aika alkaa syömään muutakin kun äidinmaitoa. Haikeaa. Niisk! Saa olla ylpeä siitä, että vauva on kasvanut niin hienosti omalla maidolla 6kk ikään asti. Olen tehnyt jo valmiiksi maistelusoseita pakastimeen. Tarkoitus on myös sormiruokailla mahdollisimman paljon heti kunhan poika saa istua syöttötuolissa ja syödä siinä itse. Sormiruokailua silmälläpitäen on jo hommattu lautaset ja muut tarvikkeet.



Nyt otan vauvan kantoliinaan ja lähden nauttimaan aurongon lämmöstä ja hevosten seurasta. Meillä ollaan hurahdettu vähän kantamiseen ja joku ihana uusi liina olisi etsinnässä kun vauva alkaa saada lisää painoa ja trikoolina ei ole enää paras mahdollinen. Tästä, ja kaikesta muusta taas toisella kertaa enemmän. Varmasti palaillaan tänne kunhan perinteinen syyskausi alkaa ja pitää pikkuhiljaa siirtyä ulkohommista sisällepäin. :)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Koirat ja vauva


Vihtorin kasvattaja Maritta ehtikin jo kysellä, että miten koirat ovat vauvaan suhtautuneet. Meillä oli tarkoitus jo synnytyslaitokselta tuoda harsoa kotiin koirille haisteltavaksi, mutta unohtui koko juttu sitten siinä kaikessa vauvakuplassa. Kotiin tullessa meinasin saada pienen hermoromahduksen. Siis ihan oikeasti: Meidän koirat on aivan JÄTTILÄISIÄ?!? kuka hullu ottaa näin isoja koiria, ne on 15 kertaa vauvan kokoisia. Pelkäsin vauvan puolesta, meidän kilttejä isoja jättejä. Koirat oli toisaalta vaan paljon enemmän kiinnostuneita minusta. Vauvaa nuuhkaisivat kerran ja heiluttivat häntää "äiti, missä sinä olet ollut VIIKON?! meillä oli sua kova ikävä, slurps, hau, slurps!"


Sen jälkeen kaikki on mennyt tosi mallikaasti. Nevaa kiinnostaa kaikki hoitopöydällä tapahtuvat vaipanvaihdot. Erityisesti Nevaa kiinnostaa kakkavaippahommat... kRÖHM. pieni tila, joten Neva saa kyllä aina lähtöpassit nuuhkuttelusta hoitpöydän vierellä. Neva on muutenkin vauvasta enemmän kiinnostunut kun Vihtori. Nevasta olisi ihanaa nuolla vauvaa naamasta, tai kädestä, tai edes jalasta jos ei naamasta ja käsistä muka käy. Ollaan koitettu olla tässä asiassa vielä tarkkoja, että naamasta, tai etenkään suusta ei vauvaa nuolla, mutta muuten ei pidetä vauvaa mitenkään sellaisena mitä ei koira saa lähestyä. Nevalla vaan on sellainen tyyli, että hän ihan ystävällisyyttään haluaa nuolla kaikkea, ja kaikkia, miltein kokoajan... :D





No Vihtori sitten. Ei ole osoittanut vauvaa kohtaan oikeastaan mitään kiinnostusta. Jos tarjoan vauvaa lattialla Vihtorille katsottavaksi se vähän vilkaisee vauvaan päin ja menee omiin hommiinsa tai haluaa rapsutusta minulta. Vihtori ei ole todellakaan Nevan kaltainen näissä nuolemisjutuissa. Vihtori ei juuri koskaan nuole yhtään ketään ihmistä, eikä vauva tässä asiassa tee poikkeusta. Vihtorin käytös muuttui jo hieman tossa ihan loppuraskaudessa. Vahtivietti selvästi lisääntyi ja näkyi haukkumisena ja pienenä levottomuutena. Vahtivietti on pysynyt voimakkaana Vihtorilla. Edelleen haukkuu jonkin verran ja puolustaa kotia välillä hyvinkin äänekkäästi pyrren säestäessä kumeasti, mutta toisaalta, kyllähän me tiedettiin että näistä koirista ääntä lähtee, ja saa lähteäkkin.





Vauva nukkuu ihmeen hyvin koirien haukkuessakin ja mitään suurempia ongelmia ei ole tullut. Muutaman kerran toki, kun olen saanut vauvan nukkumaan on Vihtori aloittanut sellaisen haukun makuuhuoneessa että siihen on vauva itkien herännyt, mutta harvoin.



Oikeastaan koirien ja vauvan yhteiselämä on sujunut todella hyvin, ihmeellisen hyvin. Olin melko varma, että jonkinlaista lauman järkkymistä voisi vauvan tulosta seurata ja oltiin siihen valmistauduttukin, mutta oikeastaan mikään ei ole muuttunut jos koiria katsoo. Koirat ovat yhä, ihan parhaat kaverit!

 Vihtori on tulevalla viikolla menossa kesäparturille... :D

Ihan ekana viikkona kun tultiin kotiin laitoin makuuhuoneen portin kiinni vauvan päiväuniksi, ettei herää koirien mahdolliseen haukkumiseen. Siitä suivaantuneena Neva oli kellarissa syönyt monet pikkarit pyykkikorista ja tyhjentänyt ja teurastanut puut halkolaatikosta kirjastohuoneen lattialle. Koirat oikeastaan harvemmin ovat edes makuuhuoneessa, mutta olihan siitä syytä loukkaantua jos sinne ei ole mahdollista halutessaan päästä.

Täytyy palata tilannetietojen kanssa sitten kun poika lähtee lattialla liikkeelle :)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vauvan ensimmäiset kuukaudet ja muita kuulumisia

Tämä on ja on ollut ihanaa aikaa. Meidän poika on niin rauhallinen ja kerrassaan perustyytyväinen vauva, että itkut in harvassa ja hymy herkässä. Meillä ei poika ei nuku kovin pitkiä päiväunia oikeastaan koskaan, vaan lähinnä torkkuu ja ottaa lyhyitä power nappejä aina tarpeeseen. Tämä kesäaika on kuitenkin pitänyt huolen siitä, ja (ne äiti hormoonit) että eipä minua edes kauheammin väsytä. Kotona jaksaa ja voi puuhailla juttuja ihan entiseen malliin viikonloppuisin kun Petri on kotona. Arkena mikään huonekaluremppailu ei tietysti onnistu kun poika ei nuku niitä kolmentunnin päikkäreitä _ikinä_



Mitäs muuta?

Koirista ja vauvasta laittelen kirjoituksen erikseen, mutta lyhyesti: oikein hyvin menee.


Hevosrintamalla meillä on ollut surua. Minulla jo vuosia ylläpidossa ollut issikkavanhus Rimppu jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia juhannusviikolla. Lopetuspäätös oli ihan oikea teko tärkeälle ja kiltille hevoselle joka yritti aina parhaansa, ihan loppuun asti.



Vietiin Petrin ja vauvan kanssa Rimppu lopetettavaksi hevos-sairaalaan ja oltiin paikalla ihan loppuun asti. Oikein kaunis ja asiallisesti tehty lopetus kaikin puolin.



Juhannus oltiin ihan vain kotona niinkun viimevuodet ollaan oltu. Oikeastaan mitään isompaa hinkua ei ole edes mökille ollut enää kun asutaan vesistöjen ja uimarantojen vieressä ja pihasauna mahdollisuus on kotona. No, pienen vauvan kanssa mökkeily onkin sitten sekin jo hieman haastavaa mökkioloissa. 



Ennen juhannusta oltiin jo tietoisia - niinkun koko kevätkin että Rimppu issikan vuodet ja päivät ehtyvät joten ruvettiin etsimään Prudille kaveria. No, eka yritys tuotti tuloksen, ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus hakea Iiris Shetlanninponi kotiin pojalle poniksi kunhan vähän kasvaa vielä ensin.


Palaillaan poni ja koirajuttujen merkeissä pian. Remonttirintamallakin on taas uutta l.uvassa. Siitäkin lisää ihan pian